Tervetuloa näyttelyn avajaisiin torstaina 23.5. klo 17–19! Taiteilija on tavattavissa gallerialla sunnuntaina 16.6. klo 14-16.

Aikana, jota yhä enenevissä määrin määrittää teknologisen edistyksen sinnikäs marssi, sijoittuu koskemattoman luonnon olemus tietoisuutemme syrjäisille reunamille. Samalla kun todellisuutemme käy läpi asteittaista muodonmuutosta ahneen teknologisen koneiston ikeessä, vaikuttavat luonnon maailman orgaaniset rytmit vaipuvan syvemmälle hämärään. Teknologisen kyvykkyytemme vääjäämätön laajeneminen – kuin oman itsemme kolossaalinen jatke ulottuu läpi maailman jättäen jälkiä, joiden vaikutus ylittää ihmisen ja muiden lajien eliniän.

Tämä todellisuus on kouriintuntuvalla tavalla läsnä etenkin globaalissa etelässä, jossa loputon energian ja raaka-aineiden tavoittelu tulee näkyväksi ekspontentiaalisesti kasvavan kaivosteollisuuden myötä. Teollisuuden toimet ulottuvat maisemasta toiseen, vuoristoista merille, heijastellen mineraaliresurssien hyödyntämisen ja ekosysteemien vahingoittamisen historiallista kaavaa. Vaurastumisen nimissä tehdään myös aluevaltauksia ja heikennetään demokraattisia prosesseja, mikä johtaa usein sortoon ja kulttuurien ja väestön hävittämiseen osana maailmanlaajuisia kolonisaatioprosesseja. 

Brasilian syvänmeren reuna-alueilla, joilla öljyä ja kaasua porataan paljon, ihmisen vaikutus saa ällistyttävän mittakaavan. Samalla kun varallisuuden tavoittelu tukee merkittävällä tavalla maan taloutta, se aiheuttaa vakavan uhan herkille ekosysteemeille. Öljyvuotojen ja kemiallisen saastumisen ilmeisten riskien lisäksi avomerellä tehtävä poraus uhkaa merten elämää, ekosysteemejä ja rannikon taloutta monin tavoin – etenkin ääniaaltoja hyödyntävien mittaustekniikoiden ja paineilmakäyttöisten ilmavasaroiden vuoksi. Vuosikymmenten hyväksikäyttö on heittänyt varjon herkkien merellisten ekosysteemien monimuotoisuuteen ja ekologiseen tasapainoon.

Tähän monimutkaiseen yhteiskunnallis-ympäristöllisen konfliktien kudelmaan asettuvat Francon teokset, jossa ne löytävät äänensä ja paikkansa olla. Galleria Sculptorin studiotilassa nähtävät, muodon ja materiaalin herkkää vuorovaikutusta hyödyntävät teokset kutsuvat kävijät pohtimaan yhteiskunnan kehityksen ja rappion yhteyksiä. Ne vetävät hienovaraisia yhteyksiä nykyteknologian materiaalisuuden ja toimintojen, mineraalivarantojen hyväksikäytön sekä planeettamme ekosysteemien heikentymisen välille.

3D-tulostettujen keraamisten veistosten kuvaelmassa saven orgaaniset tekstuurit sitovat syvänmeren porausprosessien jäänteet saumattomasti mekaanisen kaltaisiin kehoihin. Teokset ovat materialisoituneet automatisoitujen 3D-laitteiden rakentaessa ne kerros kerrokselta, ja ne sisältävät jäänteitä syvänmeren porauksesta peräisin olevasta hiekasta ja suolasta. Teokset vangitsevat jotakin olennaista nykyihmisen tilasta, jossa orgaanisten kehojen olemassaolo kietoutuu erottamattomalla tavalla yhteiskunnan kaikki tasot lävistäviin mekaanisiin rakenteisiin. 

Kontrastia tilaan tuo suuri videoprojisointi, joka kutsuu yleisön tarkastelemaan todellisen porauslaitteen pintoja. Keinotekoiset muodot terävine kulmineen sekä puistatuksen ja haitan pohjavire sekoittuvat orgaanisempiin piirteisiin, jotka herättävät ajatuksen sileydestä ja jopa sensuaalisuudesta. Hitaasti liikkuvat, tyhjyyteen uppoutuvat kuvat yhdistyvät matalataajuuksisen äänimaailmaan – poraamisen äänten ahdistavaan jylinään. Näyttelytilassa resonoiva äänimaailma koostuu aidoista äänitetyistä porausäänten tallenteista, joita hyödynnetään syvänmeren poraamisprosessien valvonnassa. Ne antavat vierailijalle mahdollisuuden liittyä hetkeksi osaksi kaivostoiminnan tuottamia, syvälle porautuvia värähtelyitä.

Teknologisten ja ekologisten paradigmojen murtumisen lisäksi teokset ilmentävät antropologista näkökulmaa, joka herättelee pohtimaan, mitä on olla osa vahingoittunutta maailmaa. Ne avaavat maailmanlaajuisen panoraaman ja lukuisia kysymyksiä siitä, mitä merkitsee taiteellisen katseen ohjaaminen itse luomiimme dystopioihin – olemmehan sekä ongelman syy ja seuraus. Tämä ristiriita toimii Francon taiteellisen ilmaisun kulmakivenä ja tuottaa syvällistä keskustelua konflikteista, tuhosta ja laiminlyönneistä, jotka kuuluvat kiinteästi ihmiskunnan suhteeseen itseensä ja ympäristöönsä. Kuinka pohtia taidetta yhteiskunnallis-ympäristöllisen hätätilan, humanitaaristen tuhojen, poliittisen konservatismin ja väkivallan vallitessa, maailmassa, joka näyttää romahtavan ympärillämme? Ehkäpä juuri tällaisissa hetkissä taiteesta tulee entistä tärkeämpää – ei siksi, että se takaisi selviytymisemme, vaan siksi, että pelkkä selviytyminen ei riitä. 

Felipe de Ávila Franco (s. 1982) on brasilialainen kuvataiteilija, joka on työskennellyt Etelä-Amerikan ja Euroopan välillä vuodesta 2013. Töissään hän pureutuu biopolitiikan ja ympäristöestetiikan teemoihin sekä tutkii kuvanveiston ja muiden medioiden risteymiä.  Franco yhdistää perinteisiä ja kokeellisia tekniikoita, teollisia materiaaleja ja ylijäämää luoden veistoksia, installaatioita, sarjallista keramiikkaa ja muita interventioita, jotka kyseenalaistavat käsityksiämme luonnosta, energiasta, valta-alueista ja ihmiskehosta. Materiaalisuuteen perustuvat teokset ilmaisevat aikamme teollisiin dystopioihin liittyvän huolen. Ne valaisevat kuvanveistoa praktiikkana, jonka keinoin on mahdollista materialisoida ajallisuuksia ja ulottuvuuksia, jotka heijastavat inhimillisen, epäinhimillisen ja planetaarisen mittakaavaan kohtaamista. Tällä hetkellä Franco työskentelee Brasiliassa ja Suomessa. Hänen teoksiaan on ollut esillä Etelä-Amerikassa, Aasiassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja niitä on hankittu muun muassa São Paulon Brasilian taidemuseo FAAPin Helsingin taidemuseo HAMin ja Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmiin.

Näyttelyä ovat tukeneet: