Taiteilija on tavattavissa gallerialla sunnuntaina 16.6. klo 14–16.

Taolaisessa filosofiassa yin ja yang edustavat olemassaolon vastakkaisia voimia, kuten pimeyttä ja valoa, feminiiniä ja maskuliinia, passiivista ja aktiivista. Niiden kuitenkin ajatellaan täydentävän toisiaan: molemmissa on vähän toista. Myös länsimaisissa kulttuureissa on omaksuttu ajatus riippuvuussuhteista, jotka sitovat yhteen vastakohtapareja: abstraktia ja konkreettista, sisäistä ja ulkoista, mieltä ja kehoa, kanssa ja ilman. Ne kietoutuvat toisiinsa mutkikkaassa tanssissa, ja kielen ja symbolien avulla me yritämme selittää niiden monimutkaista suhdetta. 

Tiede ja filosofia – loputtomassa pyrkimyksessään ymmärtää – ovat ottaneet tehtäväkseen selvittää elämää ohjaavat lait. Alkemia, jota usein pidetään nykytiedon peruskivenä, tarjoaa samankaltaisia oivalluksia esimerkiksi Smaragditaulu (Emerald Tablet) -tekstin muodossa. Lyhyt ja kryptinen hermetistinen teksti julistaa: “Mikä on alhaalla, on ylhäällä olevan kaltainen, ja mikä on ylhäällä, on alhaalla olevan kaltainen, täydellistääkseen ykseyden ihmeen.” 

Nämä ovat todellakin suuria sanoja, ja kattavat sellaisen laajuuden, joka näyttää olevan käsiemme ulottumattomissa. Käsitteen valtavuudesta huolimatta monet pohtivat sinnikkäästi ajatusta ”yhdestä asiasta”, ykseydestä, joka voisi olla saavutettavissa.  

Jaettu pyrkimys olemassaolon alkuperän etsimiselle on saanut niin kaivostyöläiset, geologit, tähtitieteilijät ja astronautit vaarantamaan henkensä maan syvyyksistä aina taivaankannen yläpuolelle asti. Luonnontieteiden mystisen ulottuvuuden ja ihmisen sisäisen maailman ja sen monimutkaisuuden välillä on syvä rinnakkaisuus. Lukemattomia ovat ne tarinat ja myytit, jotka kertovat eri kulttuurien löytämistä yhtäläisyyksistä mineraalien, kristallien ja tähtien välillä. 

“It was inevitable that meteorites should inspire awe. They came from some remote region high up in the heavens and possessed a sacred quality enjoyed only by things celestial. In certain cultures, there was a time when humans thought the sky was made of stone. […] These ‘stones of light’, […] reflect everything that happens on Earth.” (Mircea Eliade. The Forge and the Crucible)

Inma Herreran näyttely When We Thought the Sky Was Made of Stone (Kun luulimme taivaan olevan tehty kivestä) Galleria Sculptorissa esittelee teoksia, jotka saavat alkunsa taidegrafiikasta mutta heräävät eloon kuvanveiston, liikkuvan kuvan ja vedosten vuorovaikutuksessa. Materiaaleinaan malmimineraalit, kupari, pigmentit, kuparisulfaatti, kiteiset aineet sekä puu – tuore lisäys taiteilijan repertuaariin – Herrera pyrkii valaisemaan niitä kokeellisia ja runollisia analogioita, joita hän on materiaaleista työhuoneensa rajoissa löytänyt. 

Yhdessä näyttelyn teoksista Herrera tulkitsee uudelleen Nürnbergin kronikan (1) puupiirrosta, joka esittää luomiskertomuksen neljättä päivää – auringon, kuun ja tähtien kaltaisten taivaankappaleiden syntyä – ja herättelee vuoropuhelua maanpäällisen materian taivaallisista ominaisuuksista. Azuriitti ja malakiitti, jotka taiteilija on poiminut käsin Texeon kaivoksilta (2), kiertävät kuin tähtien tavoin kaarevassa linjassa maapallon koveraa kaarta. Vieressä siniset kristallit muodostavat abstraktin kuvion puunpalasta ilmestyvälle kuparilangalle. Teos kutsuu pohtimaan mineraalien maailman ja galaktisten alueiden samankaltaisuuksia. 

Näyttelyn muita, samaan tutkimukseen perustuvia teoksia ovat: kuparikaivoksen uumenissa kuvattu videoteos, metallista ja kristalleista rakentuvat pystysuuntaiset veistokset sekä yhteisen perustan jakavat kivet ja astiat. Ympäri galleriatilaa installoituna teokset luovat immersiivisen kokemuksen maan raa’an ja mutkikkaan kauneuden syvyyksistä. Näyttelyssä rinnakkain kulkevat linjat ja kaaret ovat geometrisia symboleja ja liittolaisia, joilla on keskeinen rooli viitattaessa etenkin perspektiiviin tai sijaintiin – ja Herrera jättääkin katsojan tulkinnalle avoimeksi eräänlaisen siirtymän ensimmäisestä neljänteen ulottuvuuteen.

Lukemattomat viittaukset, kertomukset ja tulkinnat olemassaolomme alkuperästä kulkevat käsi kädessä sekä aineellisen että taivaallisen materiaalin synnyn kanssa. Tarinoita luodessamme huomaamme usein keräävämme empiiristä tietoa, joka edistää sellaisten analogioiden löytämistä, jotka kietovat asiat vääjäämättä yhteen. Löydämmekö myös näitä vastaavuuksia kehomme ulkopuolella laajenevan maailman ja sisäisesti kokemamme todellisuuden välillä?

Sisäänpäin suuntautuva tutkimusmatka ei välttämättä ole samojen periaatteiden tutkimista tieteellisestä näkökulmasta; se on pyrkimystä antaa olemassaolollemme merkitys ja siirtyä maailmaan, joka ylittää aineen näkyvät rajat.

“One can use alchemy as a ladder of ascent by finding the symbolism within the materials and processes and working without as within using the materials and processes as a support for the inner work.”  (Brian Cotnoir. Practical Alchemy)

-Inma Herrera

*Teksti on käännetty suomeksi alkuperäisestä englanninkielisetä tekstistä.

Inma Herrera on Helsingissä asuva ja työskentelevä taiteilija, jolle myönnettiin vuonna 2020 Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinto. Herrera oli Real Academia de España en Roman residenssitaiteilija vuosina 2017–2018. Viime aikoina hänen töitään on ollut esillä HAM Helsingin taidemuseossa, Amos Rexissä, Forum Boxissa, ARCO Madridissa sekä Fundació Miró Mallorca -museossa.

1) Nürnbergin kronikka (Liber Chronicarum) on historiankirjoituksen ja kirjapainotaidon varhainen merkkiteos. Nürnbergiläisen humanisti Hartmann Schedelin ja kirjanpainaja Anton Kobergerin vuonna 1493 julkaisema teos yhdistää tekstiä ja puupiirroslaatoilla toteutettuja kuvituksia, jotka esittävät historiallisia tapahtumia, raamatun tarinoita ja humanistisia oivalluksia. Se tarjoaa arvokkaita näkökulmia keskiajan Euroopan käsityksiin historiasta, maantieteestä ja uskonnosta. 

2) Áramon vuoristossa, Espanjan Oviedossa sijaitseva Texeon kuparikaivos on tiettävästi Euroopan vanhin. Sitä tiedetään käytetyn jo neoliittisella kaudella.

https://www.instagram.com/inma_herrera_

https://inma-herrera.com

Näyttelyyn on saatu valtionavustusta Museovirastolta kuvataiteilijoiden näyttelypalkkioihin.

Näyttelyä ovat tukeneet:

Videon toteutus: Pia Männikkö