Liisan paino oli alkanut pudota suruaikana, eikä ottanut loppuakseen. Kun tuntui ettei se enää voinut johtua pelkästä surusta, hän päätti mennä lääkäriin. Lääkäri ei löytänyt syytä laihtumiseen, sen sijaan sydämen lyönneissä oli kuulunut outo rytmi. Kuvantamisen jälkeen huomattiin, että sydämessä oli ylimääräinen kammio. Ei tiedetty oliko se ollut Liisalla syntymästä asti vai oliko se muodostunut sinne ajan saatossa. Joka tapauksessa sydän toimi hyvin, eikä sille tarvitsisi tehdä mitään. Kuitenkin, jos Liisa niin halusi, se voitaisiin leikata normaaliksi. Piti vain päättää. Paluuta ei ollut. Kaikki saattoi olla aivan kuten ennenkin tai sitten aivan toisin.

Sari Palosaaren (s. 1974) perhetutun tarina on yksi näyttelyn taustalla vaikuttaneista tapahtumista. Siinä tiivistyy yksityisellä tasolla arvaamaton, yllättäen pintaan nouseva, käänteentekevä muutos, joka vaatii näkökulman vaihtamista käsittämään laajempia ajallisia ja tilallisia mittakaavoja ja yhteyksiä.

Näyttely koostuu itsenäisistä, mutta toisiinsa kietoutuvista, performatiivisista objekteista, joihin liittyy erilaisia ajallisia tapahtumia: osaan yllättävä, käänteentekevä muutos, ja osaan jo valmiiksi poissaoleva nykyhetki. Lisäksi näyttelyyn kuuluu satunnaisina päivinä toteutuva esityksellinen osa, joka havainnoi ruumiillisuuden ja materiaalisuuden välisiä suhteita ihmisruumiin välittämänä.

Palosaari on kahden viime vuoden ajan pyrkinyt kuvanveistoon perustuvassa taiteellisessa työskentelyssään sisällyttämään ajallisuuden, performatiivisuuden ja muutoksen osaksi objektia. Hän esimerkiksi injektoi kiviin äänetöntä halkaisuainetta eli ns. etanadynamiittia, joka synnyttää painetta kiven sisällä ja aiheuttaa päivien tai viikkojen kuluessa kiven halkeamisen. Alkujaan julkiseen teokseen, In Light of Current Events, liittyen, hän tekee myös ympäröiville valo-olosuhteille herkkiä objekteja, jotka pohjaavat sensoritekniikkaan.

Näyttelyn nimi, Time is Out of Joint / Aika on sijoiltaan, tulee Shakespearen Hamletista ja sillä kuvataan maailmaa, joka ei ole kuten sen pitäisi olla.  Metafora tulee paikoiltaan luiskahtaneesta luusta, joka aikaan yhdistettynä ilmaisee järjettömyyden kokonaisvaltaisuutta.

Esityksellinen osa Simo Kellokumpu.
Sähkötekninen suunnittelu Gregoire Rousseau.
Ohjelmointi Eetu Huhtala.
Graafinen suunnittelu Jakob Johanssen.

Kiitos kaikesta avusta Thomas Westphal.

Taiteellista työskentelyä sekä Kivi, huone ja muita tekijöitä -hanketta tukee Koneen säätiö. Näyttelyä tukevat myös Taike ja Uudenmaan Kulttuurirahasto.

Näyttelyyn liittyy esityksellinen osa, joka toteutetaan seuraavina ajankohtina:

to 30.8.2018 klo 17–19
su 2.9.2018 klo 14–16
ke 5.9.2018 klo 15–17
su 9.9.2018 klo 14–16
ke 12.9.2018 klo 15–17
pe 14.9.2018 klo 15–17
su 16.9.2018 klo 14–16
ti 18.9.2018 klo 15–17

Katso Sari Palosaaren videohaastattelu Youtube-kanavaltamme:

Videon toteutus: Kristina Sedlerova