”Utopia rakentaa saavuttamatonta unelmaa. Ajatus rakennetusta maisemasta ja luonnon ilmiöistä ohjaa näyttelyn teosten valmistusprosessia. Veden tila ja erilaiset luonnon elementit pyörivät rakenteiden ympärillä. Vesipisarat liittyvät hetkeen mutta myös ajatukseen luonnon elementeistä, jotka muodostuvat rakennetun tilan sisälle. Luonnonilmiöt siirtyvät määrittelemään arkkitehtuuria ja sen tunnelmaa. Pisarat luovat veden kuvan sisätilaan, värilliset ikkunat etsivät valon eri värejä kuten pisara hajottaa prismana valon eri aallonpituuksille. Valkobetoniset kappaleet muistuttavat lunta, jäätä, utopistista maisemaa tai rauniomaisia marmorin palasia. Ajatus vedestä liukuu eri elementtien ympärillä kuten vesi, pilvi, pisara, jää, lumi. Veden eri elementit antavat keinon liittää maisema ja luonto eri tavalla rakennettuun ympäristöön.

Työskennellessäni Villa Lantessa Roomassa tutkin muinaista kaupunkia, joka löytyy pala palalta uudemman kaupungin tilojen välistä. Roomassa on koko ajan läsnä ajatus muinaisesta metropolista, joka on kokenut oman maailman loppunsa joskus kauan sitten. Jäljelle on jäänyt vain käsitteelliset rauniot ja muisto muinaisesta todellisuudesta. Sama maisema löytyy science fiction -kirjoista ja elokuvista vertautuen meidän aikaamme.

Jäävuorimaiset maisemat edustavat romanttista luotua maisemaa tai tavoitetilaa. Alitajuisesti ne tavoittelevat jotain etäistä ja niissä on muistumaa Färsaarten luonnonmuodoista, joita kävin ihastelemassa kesällä 2014. Toisaalta kappaleet voivat edustaa modernin maailman raunioita, vaikkapa Finlandia-talon romahtaneita marmoreita.

Dystopia: Suomalaisen science fiction -kirjallisuuden yksi erityispiirre on dystopiset tulevaisuuskuvat. Maarit Verrosen, Risto Isomäen sekä monien muiden kirjailijoiden kuvauksessa yhteiskunta ja ilmastonmuutos muuttavat yhteiskunnan dystopiseksi todellisuudeksi. Samalla voi miettiä onko yhteiskunnan tämänhetkinen suunta utopiaa vai dystopiaa rakentava?

Helsingissä on purettu 2000–2012 välisenä aikana yli miljoona neliömetriä rakennuksia ja koko pääkaupunkiseudun purettu kerrosala ylittää reilusti kaksi miljoonaa neliötä. Synnyinkaupunkini Lappeenranta pääsee 250 000 neliömetriin kymmenesosalla asukkaita ja edustaa minulle todellista kertakäyttökaupunkia.

Syy purkamiseen ei ole yleisimmin rakennusten tai niiden runkojen huono kunto vaan pelkät taloudelliset syyt, kun uuden rakentaminen on vanhan korjausta helpompaa ja halvempaa. Ennen vuotta 1900 rakennettuja rakennuksia on Suomessa vain muutama prosentti. Yhteiskuntamme on muodostunut näin myös rakennusten suhteen kertakäyttöyhteiskunnaksi.

Kiina on käyttänyt kolmen vuoden aikana 2011–2013 enemmän sementtiä kuin Yhdysvallat koko 1900-luvulla. Sementin tuotanto tuottaa maailman ilmastokaasuista 5 %. Dubaihin nousi rakennusbuumin huipulla 2000-luvulla melkein 25% maailman torninostureista. Elämme aikaa, joka on rakentanut ja purkanut melkein enemmän kuin koko ihmiskunta historiansa aikana.”

Kasper Muttonen (s. 1979) on opiskellut Kuvataideakatemiassa maalaus- ja veisto-osastoilla sekä Espoon Otaniemessä arkkitehtuuria. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi 2003. Viime vuosina hän on työskennellyt useissa residensseissä kuten Villa Lanten taiteilija-ateljeessa Roomassa ja Kulttuurirahaston Schloss Wiepersdorfissa Saksassa 2015. Lähivuosina Kasper Muttosella on ollut useita ryhmä- ja yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla kuten Saksassa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Galleria Sculptorin Utopia-näyttelyn teema jatkuu Berliinissä Projektraum Meinblaumissa syksyllä 2016.

Kiitos/Tuella: Villa Lante/Kordelinin Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto/Kunstlerhaus Schloss Wiepersdorf, Helsingin Kaupunki, Taike, Finnsementti, Lapinlahden Lähde