”Lapsena opin kunnioittamaan hiljaisuuden kulttuuria, joka oli läsnä sekä ympäröivässä luonnossa että ihmisissä. Hiljaisuus sai minut tuntemaan oloni mukavaksi ja turvalliseksi, ja opin aistimaan läsnäolon ilman sanoja. Myöhemmin taiteellisesta työstä on tullut kieleni. Sen avulla pohdin ihmisyyttä ja käsittelen suhdettamme ympäristöön.

Viimeaikaisissa teoksissani olen käsitellyt muistamisen merkitystä oman identiteetin säilyttämiseksi. Olin tarkastelemassa teemaa toisesta näkökulmasta, mutta sodan todellisuus Euroopassa pysäytti minut pohtimaan sen julmuutta, ja sodan ylisukupolvillisia vaikutuksia. Heijastin ajatukseni omaan kansalliseen traumaamme, ja siihen, miten sota on vaikuttanut sukupolven yli omaan ikäluokkaani. Vaikka olen ollut onnekas ja saanut elää itsenäisessä varsin turvallisessa maassa, tietty uhka on ollut aina läsnä.

Galleria Sculptorin näyttelyyn olen sorvannut teoksen Yhteen liimattu, jonka materiaalina olen käyttänyt ystäviltä saatua puutarhapuuta, lapsuuden kodin pihapuuta sekä puuteoksien ylijäämämateriaalia. Teoksen puumateriaalilla on tarinansa: mistä se on kotoisin, miksi se on kaadettu ja kuka sen on antanut käyttööni. Teoksessa käytän ainakin Virpin koivukujan koivua Ilmajoelta, Liisan ja Timpan kototuomea ja –pihlajaa Seinäjoelta, Macken myrskyn kaatamaa tammea Vaasasta, äidin omenapuuta Kauhavalta, Pauliinan isovanhempien vanhaa katajaa Seinäjoelta sekä Suokun liiterissä säilyttämää pesimäpuuta, joka saatiin käyttöön vasta tämän kesän pesinnän loputtua. Lisäksi teoksessa on omassa pihapiirissämme kasvattamaani lahovikaista koivua sekä haapaa ja leppää. Teoksessa näkyy elämän kirjo, kun perheiden historia yhdistyy muistojen helminauhaksi.

Puu muistaa, missä se on kasvanut, ja niin muistan minäkin. Muistan kotipihamme jokaisen puun ja syreenimajan. Niistä olen löytänyt rakkauteni puuhun elävänä, pinottuna ja teosmateriaalina. Monet tarjoavat kaadettavaa pihapuutaan veistomateriaaliksi saatesanoilla ”tekisit tästä jotain”.  Tämän perusteella oletan useimmilla olevan oma suosikkipuu.

Taiteen edistämiskeskus on tukenut työskentelyäni ja Galleria Sculptorin näyttelyn toteutumista.”

Tiina Laasonen (s. 1968 Kauhavalla) asuu ja työskentelee Seinäjoella. Laasosen työskentelyssä käsityöläisyys ja perinteiset puuntyöstötekniikat yhdistyvät nykykuvanveistoon. Hän työstää puuta mm. sahaamalla, höyläämällä, liimaamalla, veistämällä ja sorvaamalla. Eri puulajien sävyt, ominaisuudet sekä puun lämpö ja pehmeys tekevät puusta hänen lempimateriaalinsa. Laasonen valmistui vuonna 1993 Kankaanpään taidekoulusta kuvanveistäjäksi. Laasonen on toiminut myös ympäristötaiteilijana ja tehnyt useita julkisia teoksia. Hänen veistoksiaan ja tilataideteoksiaan on nähty lukuisissa galleria- ja museonäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, ja hänen teoksiaan on monissa museoissa ja julkisissa kokoelmissa. Tiina Laasoselle on myönnetty 2019 Sanomalehti Pohjalaisen Vaasan Jaakkoo -kulttuuripalkinto, 2017 Pohjanmaan taidetoimikunnan taidepalkinto ja 1997 Nuori pohjalainen taiteilija -palkinto.

Videon toteutus: Pia Männikkö