”Kun olin kuusivuotias minulla oli koira nimeltä Mano-Lito. Mano oli pitkäkarvainen, ihan musta, eikä pitänyt lainkaan lapsista, ei oikein edes minusta. Kerran Mano söi barbie-leikeissä käyttämäni sifonkisen lettinauhan. Raivostuin siitä niin, että leikkasin kostoksi äitini keittiöpyyhkeet suikaleiksi. Samoihin aikoihin tein ensimmäiset puiset reliefini. Nyt lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin osaan kätkeä raivoni vähän paremmin. Osaan kätkeä myös monia muita tunteita ja ajatuksia, usein myös itseltäni. Puisia reliefejä teen vieläkin.

Näyttelyni ”Esirippu” on eräänlainen moniosainen jälkiruokakuvaelma, jonka pääosassa on puu. Puu toimii maalauksellisten reliefien pohjana, mutta myös tilaan levittäytyvien installaatioiden omaa kieltään puhuvana materiaalina.

Teemana näyttelyssä on tavallinen arki. Elämää hämmästellään ohilipuvana esityksenä ja itseä tirkistellään varovasti ja salaa. Teoksissa jotain paljastuu, avautuu ja tulee näkyväksi, samaan aikaan kun jotain suojellaan, kätketään ja siivotaan piiloon.

Osansa näyttelyssä saavat myös eskapistiset halut, toiveet ja odotukset; päästäpä harmaudesta johonkin muualle, eteenpäin, korkeammalle, toisaalle, pinnan alle tai iholle.

Jos syö oikein kiltisti, voi jälkkäriksi saada jotain makeaa…”

Hanna Vahvaselkä (s. 1973, asuu ja työskentelee Mikkelissä) valmistui taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 1999 ja hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä v. 1994 lähtien.  Vahvaselän teoksia on mm. Valtion, Wihurin rahaston, Paulon säätiön, Kuntsin, Pro Artibuksen, Helsingin, Mikkelin ja Salon kaupunkien sekä useiden kuntien kokoelmissa. Vahvaselkä on tehnyt myös julkisia teoksia. Vahvaselän pääasiallisin materiaali on puu.

Katso Hanna Vahvaselän videohaastattelu Youtube-kanavaltamme:

Videon toteutus: Pia Männikkö