Näyttelyn veistokset ovat saaneet innoitusta musiikista – siitä, kuinka musiikki muodostuu kokonaisuudeksi yksittäisistä äänistä, tauoista, leikkauksista ja hypähdyksistä. Samaan tapaan veistokset perustuvat osien ja kokonaisuuden keskinäisille suhteille.

Veistokset muodostuvat osista, jotka mukailevat toisiaan ja noudattavat tiettyjä sarjallisia mittasuhteita. Oleellista teoksissa on rytmisyys ja intensiteetin rakentaminen toiston ja variaation keinoin. Veistosten materiaalina on mänty, jonka syykuviointi synnyttää oman rytmisyytensä veistoksen rakenteen kanssa. Kiiltävä lakkaus tuo esiin puun sävyjen syvyyttä ja luo materiaalista intensiteettiä. Männyn ilme veistoksissa perustuu sivuittaisiin pitkiin syykuvioihin ja katkaistun puun vuosirenkaiden kaarirytmeihin.

Hermanni Saarisen edellisiä näyttelyitä ovat Kontraputki SIC galleriassa (2023) ja Rakennuspaikka Titanik-galleriassa (2021). Hänen teoksiaan on nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa.

Näyttelyn toteutusta ovat tukeneet Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto ja Koneen säätiö.