Näyttely avautuu yleisölle ilman avajaistilaisuutta lauantaina 3.4. klo 12–16  – lämpimästi tervetuloa! 

Taiteilija on tavattavissa sunnuntaina 25.4. klo 14–16.

Ensisijaisesti lähdin tutkimaan majavien rakentamia patoja ja pesiä sekä niiden elinympäristöjä. Päädyin jäljittelemään majavia. Olen tehnyt pesän, jossa käytän sekä majavien nakertamia palikoita että itseni tekemiä samanlaisia. Kultaiseksi muuntuneet vesimittarit kuitenkin viestivät, että jokin on vähän oudosti.

Tämä vinksahtaneisuus ja kysymykset ilman vastauksia ovat toisinaan tyypillistä työskentelyssäni. Kulta nähdään arvokkaana, mutta kultaiset vesimittarit ovat jonkinlainen mutaatio.

Teoksissani osoitan arvostusta kaikille olioille, joihin teokseni liittyvät: majaville, vesimittareille, perhosille ja lapsille. Pyrin tuomaan esiin niitä ja heitä. Oikeastaan melko pienten asioiden muodossa.

Nostan siis esille pieniä asioita, joista olen löytänyt jostakin syystä merkitystä. Toisaalta leikin eri asioiden sekoittamisella, tämä liittynee havaintoon, ja siihen miten havainnot sekoittuvat mielessä. Näin on syntynyt esimerkiksi Reliikki. Tähdet ovat siirtyneet taivaalta ponin turkin kautta majavien ylijäämäpalikkaan, jonka olen siis nostanut jotenkin arvokkaaksi. Näissä palikoissa on myös jotakin tarkoituksetonta. Majavat tekevät jonkin verran palikoita, joita ne eivät käytä – näiden palikoiden järjettömyys ja niihin käytetty vaivannäkö voivat hämmentää.

Reliikki 2 on kopio majavien tekemästä ja luonnossa muodostuneesta asetelmasta: puun kanto, sammalta ja kasveja. Sienet saivat kasvaa siihen vapaasti, ne siis muodostuivat siihen sattumalta.

Koska useisiin teoksiini liittyy jollakin tavalla toivo tai epätoivo (lohduttomuus ja lohdullisuus), päätin tehdä myös Toivomuskaivon. Joskus lapsena olen nähnyt sellaisen jossakin, en muista missä. Jotenkin se on jäänyt kummittelemaan mieleeni, joten halusin tehdä tällaisen teoksen. Samalla sen tumma vesi muistuttaa minua lähimetsäni lähteestä, jossa olen usein käynyt. Nyt metsä on hakattu, kuten usein käy.

Riitta Kopra (s.1982) on Hämeenlinnan maaseudulla Rengossa asuva ja työskentelevä kuvanveistäjä. Hän on valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2016 kuvataiteen maisteriksi. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2011 alkaen.

Kopran työskentelyä leimaa tietynlainen ehdottomuus sekä fyysisyys. Teokset ovat usein isoja ja vaativat paljon erilaisia työvaiheita. Välineellä, materiaalilla tai tekniikalla ei kuitenkaan lopulta ole väliä: teokset ovat läsnä – ne ovat kiinteästi yhteydessä ympäröivään luontoon, jalat tukevasti maan pinnalla.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.