Avajaiset torstaina 30.10. klo 17–19 – tervetuloa!

Marmorin kuvitellaan usein olevan ikuista. Se on temppelien ja monumenttien, myyttisten hahmojen ja sankareiden rakennusaineeksi valittu ylevä materiaali, joka symboloi pysyvyyttä. Silti marmori on mineraali, joka heikkenee epäsäännöllisen paineen alla, haurastuu tietyissä sääolosuhteissa ja murenee hitaasti ajan kuluessa. Cooked Marble -näyttely tarkastelee tätä haurasta ja jatkuvaa muodonmuutosta sekä sitä, kuinka kivi kantaa itsessään katovaisuutta.

Mireia c. Saladrigues seuraa marmoria, sen jännitteitä ja muutoksia vuoropuhelussa tutkijoiden, louhostyöntekijöiden, taidekonservaattorien ja jopa ikonoklastin kanssa. Hän tarkastelee kalsiittikiteiden hiljaista ikääntymistä, niiden sidosten purkautumista, hienontumista ja hajoamista. Kiven kemiallisten muutosten alla kulkee myös inhimillisempi virtaus, johon liittyvät hoiva ja laiminlyönti, kunnioitus ja murtuminen. Samoilla tavoin, monitahoisesti ja usein ristiriitaisesti, suhtaudumme taideteoksiin ja kuinka ne jatkavat elämäänsä pitkään valmistumisensa jälkeen

Näyttelyn ytimessä on tutkimuksellinen projekti Crederrei, se fussi di sasso (“uskoisin jos olisit kiveä”). Se palaa yksittäiseen, peruuttamattomaan hetkeen syyskuun neljäntenätoista päivänä vuonna 1991, jolloin Michelangelon Daavid-veistokseen osui vasara. Tuo hetki, jolloin marmori kohtasi raudan, sysäsi liikkeelle laajan reaktioiden ekosysteemin.

Mitä edellisen kaltainen ikonoklastinen teko kertoo suhteestamme taiteeseen? Mitä tapahtuu kun ikoninen kuva murtuu; kun usko, omistautuminen ja suojelu kääntyvät omaa palvonnan kohdettaan vastaan? Kuten Firenzen Galleria dell’Accademian entinen johtaja Franca Falletti on todennut: “ikonin luominen synnyttää paitsi idolisointia, myös ikonoklasmin vaaran.”

Jos vasaran iskusta pitää löytää jotakin valaisevaa, piilee se tiedossa, jonka isku vapautti: tieteellisessä tutkimuksessa, sirpaleisiin kätkeytyvässä informaatiossa; näkymättömissä partikkeleissa, jotka hetken aikaa kimaltelivat Galleria dell’Accademian ilmassa.

Videon ja veistoksellisten tulkintojen keinoin Saladrigues antaa murtuman puhua ja pölyn todistaa. Isku ei ole loppu vaan värähtelyä: se on avautuminen, jonka kautta taideteos paljastaa epävakautensa ja huokuu toimijuutta. Impermanence-teoksessa tutkimus laajenee geologian syvään aikaan. Marmoria tarkastellaan mikroskoopin läpi ja keskusteluissa kiven parissa työskentelevien kanssa. Sen matkaa seurataan louhinnasta murskaukseen – vuorten syvyyksistä museon lattioille laskeutuvaksi pölyksi.

Yhdessä näyttelyn teokset irrottavat marmorin ikuisuuden illuusiosta, jatkuvan tulemisen värisevään tilaan. Ne kutsuvat meidät huomaamaan, että jokainen veistos, oli se kuinka arvostettu tahansa, käy hidasta vuoropuhelua epäjärjestyksen kanssa. Jokaisen kiillotetun pinnan alla piilee jännitteitä, ja jokainen monumentti kantaa mukanaan omaa hajoamistaan.

Cooked Marble kuuntelee kiven sisäistä, jatkuvan muutoksen rytmiä. Se muistuttaa, että materialla on muisti, ja että pysyvimmältäkin vaikuttavat (materiaalit) kantavat muutoksen hidasta periksiantamattomuutta

Taiteilija haluaa kiittää Nina Liebenbergiä, Ville MJ Hyvöstä ja muita rakkaita kollegoja arvokkaasta yhteistyöstä näyttelyn toteuttamisessa. 

Näyttelyn valmistumista ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, AEDIC – Espanjan suurlähetystö Helsingissä, AECID – Espanjan kuninkaallinen akatemia Roomassa, Institut Ramon Llull, OSIC – Support Office for Cultural Initiatives of Catalonia, Terrassa Crea sekä Euroopan Unionin ja Goethe-instituutin Culture Moves Europe -hanke. Tramigo Oy on avustanut teosten kansainvälisen kuljetuksen seurannassa.

Näyttely on osa laajempaa tohtorintutkintoa, jota ovat avokätisesti tukeneet Koneen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto sekä Taideyliopisto.

Mireia c. Saladrigues (s. 1978, Terrassa) on Helsingissä asuva katalonialainen taiteilija. Hän valmistelee Taideyliopiston Kuvataideakatemiaan väitöstä, joka kantaa nimeä Behaving Unconventionally in Gallery Settings (Epäkonventionaalinen käyttäytyminen galleriaympäristöissä). Saladrigues osallistui kesällä 2025 Taidehallin Kesäsade-ryhmänäyttelyyn, ja hänen töitään ovat esittäneet muun muassa Barcelonan MACBA-museo, Nykytaiteen museo Kiasma, Venetsian taidebiennaali, Fundació Joan Miró, Kööpenhaminan valokuvataiteen museo, DIA Art Foundation sekä National Taiwan Museum of Fine Arts.

Vuosina 2020–2021 Saladrigues vietti kahdeksan kuukautta Espanjan kuninkaallisen akatemian residenssissä Roomassa, jossa Crederrei, se fussi di sasso -teos sai alkunsa Italian yleisradion La Martellata -audiodokumentin innoittamana. Taiteellisen työskentelynsä lisäksi Saladrigues on ollut mukana koulutushankkeissa, perustanut Barcelonan ensimmäisen taiteilijajulkaisuihin keskittyvän kirjakaupan sekä ollut perustamassa PAAC – Assembleary Platform of Catalan Artists -kollektiivia. Hän toimii Espanjaan liittyviä audiovisuaalisia teoksia levittävän Hamaca-kulttuuriorganisaation sihteerinä.