Inertia, vitka, hidas vääjäämätön tasainen liike, vähittäinen murtuminen

On olemassa raja, jonka jälkeen jäljet sinusta katoavat, tai muuttuvat mahdottomiksi tulkita.
Tulee aika, jolloin jäljet sinusta katoavat toisten aikojen alle, jäljet sinusta muuttuvat mahdottomiksi tulkita.
Ja kaikkien niiden jäljet, joita koskaan olet tuntenut tai tulet tuntemaan.

(Jäljet sinusta tulevat sanattomiksi, hiljaisiksi, nimeämättömäksi, materiaksi.)

Muutut osaksi maisemaa.

Inertia käsittelee materiaalien kantamaa tietoa, sen ajelehtimista, siirtymistä ja katoamista. Teoskokonaisuuden lähtökohtana toimivat edesmenneen siirtokarjalaisen Aune-mummin kutomat matot sekä kerätty ja löydetty romuteräs, jotka muotoutuvat yhteiseksi maisemaksi.

Teokset toimivat hiljaisina, hitaasti, mutta vääjämättömästi tuhoutuvina sattumanvaraisina arkistoina, joihin on tallennettu ruumiillinen työ ja rytmi, sekä käytettyjen materiaalien historiat: tätien, setien ja serkkujen vanhat farkut ja collegepaidat, ojanpohjalta löytyneet datakaapin ovet, loisteputkien metallikuoret ja jalkojen pyyhkimiseen käytetyt metalliritilät.

Petra Vehviläinen on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee tilallisten veistosinstallaatioiden parissa nojaten perinteisiin käsityötekniikoihin, kuten takomiseen, ahjotyöskentelyyn, metallin valamiseen ja kutomiseen. Hänelle ovat ominaisia teokset, joissa hylätyt tai löydetyt esineet muodostavat tilallisia kudelmia. Teokset käsittelevät teemoja, jotka kumpuavat posthumanistisesta ja uusmaterialistisesta ajattelusta, korostaen materian, materiaalien ja tilan aktiivista roolia prosesseissa.

Vehviläisen töitä on nähty galleriatilojen lisäksi myös paikkasidonnaisesti kaupunkitiloissa ja luonnonpaikoissa kotimassa ja ulkomailla. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi 2024 kuvanveiston koulutusohjelmasta ja vuonna 2013 teatteritaiteen maisteriksi ohjaajan koulutusohjelmasta Taideyliopistosta. Hänen töitään ovat tukeneet mm. Alfred Kordelinin Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Koneen Säätiö. Vuonna 2024 hänelle myönnettiin Hélène ja Walter Grönqvists Säätiön Grönvistska stipendi taiteellisen työn edistämiseen.

Näyttelyä ovat tukeneet Taide- ja Kulttuurivirasto, sekä Greta ja Alfred Runebergin säätiö.