Kirsi Kaulanen
”Muovaan veistoksillani tilaa maisemaksi,
joka imaisee sisäiseen maailmaansa.”
Kirsi Kaulasen kuvakielen perustana ovat ornamentaaliset, vapaasti tilassa leijuvat ja lumoavan varjomaailman ympärilleen heijastavat veistosmuodot. Taikalyhdyn tavoin ne saavat aikaan ihmeenomaisen aistielämyksen, mutta paljastavat samalla meitä ympäröivästä maailmasta yksityiskohtia, jotka yleensä jäävät huomaamatta.
Pohjoisen luonnon synnyttämä subliimi luontokokemus, ”oman pienuuden ja kaikkeuden osana olemisen tunne”, on ollut yksi Kaulasen työskentelyn lähtökohdista. Laaja ja komea, usein maljamainen muoto yhdistyneenä kasviaiheisiin kasvaa tässä näyttelyssä universaaleihin mittasuhteisiin.
Kauneimmat uhanalaiset kasvimme (2007–13) oli ensimmäinen teos, jossa Kaulanen toi katoamassa olevien kasvien siluetit osaksi töitään ja niiden sisältöä. Olemassaolon rajallisuuden teema saa entistä kosmisemman tulkinnan nyt, kun merivehnän suikertelevasta juurakosta kasvaa kierregalaksi, Andromeda (2016). Tiedemiesten mukaan Andromeda tulee aikanaan törmäämään omaan Linnunrataamme ja muuttamaan tähtitaivaan pysyvästi.
Lumen (2016) noudattaa enemmän Kaulasen aiempien teosten retoriikkaa. Katosta maljamaisena laskeutuva muoto leijuu tilassa kuin taianomainen ilmestys. Varjojen leikki seinillä sulkee katsojan omaan avaruudelliseen tilaansa. Kaulasen mukaan ”uhanalaiset kasvit muistuttavat jokaisen hetken ainutlaatuisuudesta”, mutta myös ajatus herkimmän ruohonkorren, ihmisen ja universumin ykseydestä on voimakkaasti läsnä.
Kirjassaan Tilan poetiikka Gaston Bachelard kirjoittaa, että elämä alkaa ”suojatussa tilassa, talon lämpimässä sylissä”. Puun tai vuoren muotoa muistuttava Olotila (2016) kutsuu sisäänsä turvaan, rauhoittumaan, olemaan kotona, osallisena. Teräksen sijaan sen puusta leikatut muodot ovat pehmeitä, ystävällisiä, kutsuvia, kotoisia. Samat aaltoilevat rengasmuodot toistuvat myös Merimaisemassa (2016), joka loihtii katsojan eteen saariretken tunnelman, veden valoleikin ja ajatusten vapaan lennon.
Kaulanen ei ole poliittinen taiteilija, mutta hänen teostensa syvin sanoma on äärimmäisen poliittinen. Mitkä arvot oikeastaan ohjaavat toimintaamme? Ymmärrämmekö todella ihmisen ja luonnon kohtalonyhteyden vai suhtaudummeko siihen kuin mihin tahansa hyödykkeeseen.
Arja Elovirta
Kirsi Kaulanen (1969) on porvoolainen kuvanveistäjä, joka on opiskellut muun muassa Kankaanpään taidekoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa, mistä hän valmistui Taiteen maisteriksi vuonna 2004. Kaulasen teoksia on sekä Helsingin taidemuseon että Suomen valtion kokoelmissa. Hänellä on myös useita julkisia teoksia, joista Helsingin musiikkitalon Gaia (2011) voitti julkisen taiteen kilpailun ensimmäisen palkinnon vuonna 2010.
Kaulanen on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin Suomessa ja kansainvälisesti. Galleria Sculptorissa hänen teoksiaan on nähty aiemmin yksityisnäyttelyissä vuosina 2011 ja 2005. Hän on myös tehnyt Suomen Kuvanveistäjäliiton uusimmat kannatusjäsenveistokset.
