Petri Kaverma

Autonäyttely


-

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin torstaina 27.2. klo 17–19!
Taiteilijatapaaminen sunnuntaina 15.3. klo 14 – 16

Ajoneuvon olennaisin ominaisuus on liike. Jopa pysähtynyt auto, aerodynaaminen muotoilu tai pelkät renkaanjäljet kielivät vauhdista ja matkanteosta. Teoksissani tarkastelen autosymboliikan avulla toisenlaista matkantekoa: ihmiselämää ja sen haavoittuvuutta.

Liike tekee ajan näkyväksi aisteillemme. Kun liike pysähtyy, hidastuu tai katkeilee, väistämättä mieleemme nousee ajatus ajan päättymisestä – ja kuolemasta.

Aineen kooma -sarjan teokset zoomaavat jarrutusjälkien mykkään dramatiikkaan. Kuvia työstäessäni huomasin kuinka vahvasti niin liike kuin ääni olivat samanaikaisesti läsnä ja poissa. Kuvat olivat sekä dokumentteja että arvoituksia. Teossarjan nimi on laina Jyrki Kiiskisen runokokoelmasta Kun elän (Tammi 1999).

Olen pyrkinyt myös etsimään tällaisen kuluneen ”mieskontekstin” viesteistä ja visuaalisuudesta poeettisia näkymiä, jotka poikkeavat radikaalisti oikean autonäyttelyn syöttämistä mielikuvista ja kuvastoista.

Pesuohjelma-video liioittelee auton hellävaraista käsinpesua. Elokuvista tutulla tehokeinolla loin mielikuvaa viimeisistä hetkistä: autopesun hidastettu koreografia alkoi muistuttaa kömpelöä ja surumielistä kuolemantanssia. Paljastavan neonvalon välkkeessä auto rinnastui ruumiiseen tai ruumisarkkuun. Lopulta koko arkinen pesupuuha alkoi näyttää oudon haikealta ja hellyttävältä. Pohdiskelin ihmisen ja koneen suhdetta, huolenpitomme ja arvostuksemme kohteita, pesuohjelman kestoa, elämän kestoa.

Lentikulaarisen postikortin auto on mennyt metsään. Hämmentävästä lavastuksesta huolimatta auto kuljettajineen viestittää sekä naiivista autoilu-utopiasta että peruuttamattomasti menneistä ajoista.

Kelikuvien pohjoinen maisema tuntuu jäätyneen paikoilleen. Kuitenkin hetkenä minä hyvänsä voi tapahtua mitä tahansa, ja jopa onnettomuuden mahdollisuus on olemassa. Siinä missä Aineen kooman epätoivoiset jarrutukset ovat tapahtunutta totta, Kelikuvien tapahtumat odotuttavat itseään. Vuorokaudenajat vaihtuvat mutta tulevasta ei ole tietoa, ei varmuutta. Useimmiten luvassa on vain antikliimaksi. Mutta kun tapahtuu harvoin, pienikin tapahtuma vetää puoleensa huomion ja saa suuren painoarvon. Näköpiiriin saattaa äkisti ilmestyä ajoneuvo tai eläin, auton valot tai pitkästä aikaa päivänvaloa.

Munkkivuoressa 26.1.2020

Petri Kaverma

Kuvataiteilija, KuT Petri Kaverma (s. 1963) toimii yliopistonlehtorina Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Taiteellisessa työssään hän on operoinut käsitteellisen ympäristö- ja tilataiteen parissa. Erityisesti häntä kiinnostavat taiteen esittämisen ja taidetutkimuksen strategiat monialaisissa yhteistyöhankkeissa.  Kaverma katsoo, että hänen tehtävänsä kuvataiteilijana ja tutkijana on tuoda esille kuvien vaikutusta teemoihin, jotka koemme yhteisiksi – kuten käsitykseemme kuolemasta.

Autonäyttely avaa Petri Kaverman näyttelysarjan, jonka nimi on Äijätrilogia – miehisen herkkyyden kuvastot.

*     *     *