Kuvanveistäjäliiton kutsunäyttelyssä kohtaavat perinteisesti kaksi taiteilijaa uransa eri vaiheilta. Tällä kertaa mukaan valitut taiteilijat Denise Ziegler ja Joni Kärkkäinen tulevat työskentelyissään erilaisia reittejä samanlaisten muotojen ja havaintojen äärelle. Praktiikoiden kaltaisuus tulee esiin näennäisen tutuissa muodoissa ja teosten antimonumentaalisuudessa. Usein kierrätetyistä materiaaleista valmistetut ”käyttöveistokset” ja -piirrokset haastavat veistotaiteeseen liittyvän oletuksen ylevästä ikuistamisesta. Taide ei ole erillään maailmasta, eivätkä teokset toisistaan, vaan ne asettuvat tilassa dialogiin, joka osallistaa myös aistihavaintojaan tarkistamaan joutuvan vieraan.

Vaikka taiteilijoiden lähtökohdat poikkeavat toisistaan Zieglerin prosessin käynnistyessä yleensä ideasta ja havainnosta ja Kärkkäisen työskentelyn ollessa materiaalilähtöistä, näyttelyn kuvanveistäjiä yhdistää lähestymistapa, jonka lopputuloksena syntyy teosobjektien lisäksi tilallisia havaintoja, kertomuksia ja kokemuksia. Teos ei ole vain lopputulos, objekti näyttelytilassa, vaan prosessi, jatkuvasti tuloillaan oleva, omatahtoinen olio. Materiaaleilla on oma olemassaolonsa ja luonteensa myös teosten ulkopuolella eikä prosessi pysähdy teosten esillepanoon. Veistoksista tulee merkkejä matkan varrelle, jotain, jonka voi ääreen pysähtyä ihmettelemään. Henkilökohtaiset ja jaetut historiat kohtaavat tutuissa esineissä. Seiniä sisältäpäin nakuttavat tikat tökkivät säröjä pintojen oletettuun eheyteen ja Mecki-siili resuisissa vaatteissaan jatkaa kulkuaan riippumatta siitä, onko sen tausta katsojalle tuttu, vai syntyykö sen ympärille täysin uusi tarina. 

Matkaa taittavan siilin lailla kurittomat teosobjektit eivät suostu pysymään paikallaan puhtaina katseen kohteina, vaan ne pakottavat pohtimaan suhdetta tilaan ja sinne asetettuihin esineolentoihin. Tuhatjalkainen on tuhatjalkainen, mutta myös este minigolfradalla. Huonekalu on huonekalu, mutta myös veistos, joka purkaa jakoja taide-esineen ja käyttöesineen, muotoilun ja käsityön välillä. Arjen esineet kontrolloivat kuin huomaamatta sitä, miten keho asettuu tilaan ja viikkautuu siististi tuolille, mutta pöytä, jolla on airot, on mielelle ja ruumiille uudenlainen, kutkuttava haaste. Hallitun muodon ja tarkan työn taustalla kummittelevat elämän hallitsemattomuus ja häiriöt. Käyttäen huumoria ja vilpittömyyttä välineinään teokset tarjoavat paikkoja epävarmuuden harjoitteluun. Veistäminen muuttaa materiaalia, teokset muuttuvat tilanteiden myötä, näyttely muuttaa tilaa ja kokemus kokijaa. Kun lattia yllättäen joustaa jalkojen alla, on ajatustenkin joustettava. Yleensä uhkana koettu epävarmuus vaihtuu uteliaisuutta ruokkivaksi olosuhteeksi.

Teksti: Anna Jensen DA, kuraattori, tutkija

Denise Ziegler, KuT (s. 1965), on sveitsiläissyntyinen kuvataiteilija ja julkisen tilan tutkija. Hän toimii parhaillaan vanhempana yliopistonlehtorina Monialaiset taideopinnot (TAITE) -yksikössä, Aalto yliopiston Taiteen ja median laitoksessa. Ziegler työskentelee veistoksen, installaation, piirustuksen, maalauksen, liikkuvan kuvan, kirjallis-visuaalisten teosten parissa ja hän kirjoittaa. Post-Beuyssilaiseen tapaan taiteilija laajensi työhuonettaan julkiseen tilaan työskentelemään sen mekanismeilla ja mahdollisuuksilla.

Joni Kärkkäinen (s. 1988) työskentelee kuvanveiston laajentuneen kentän rajapinnalla, jossa löydetyt materiaalit, käsin työstettävät prosessit ja muuntuvat materiaaliset kielet sulautuvat yhdeksi työskentelytavaksi. Hänen taiteellinen työskentelynsä pohjautuu materiaalien hitaaseen ja tarkkaavaiseen havainnointiin, prosessiin, jota muovaavat yhtä lailla vastus kuin muodonmuutoskin. Kärkkäisen käsin työskentelystä tulee kuuntelemisen muoto ja tapa jäljittää ajallisia kerrostumia, jotka kätkeytyvät jokaiseen hänen työstämäänsä materiaaliin. Kärkkäiselle taide ei ole esittämistä vaan havaitsemista, tapa aistia olemassaolon moninaisia ​​tasoja, niin konkreettisia kuin näkymättömiäkin. Kärkkäisen maailma avautuu rajapinnalla, jolla folkloristiikka ja digitaalisen ajan estetiikka alkavat sulautua toisiinsa.

Joni Kärkkäinen valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston kuvataideakatemiasta vuonna 2022. Kärkkäinen on kotoisin Outokummusta, ja asuu ja työskentelee tällä hetkellä Helsingissä.