Duo-kutsunäyttely nostaa valokeilaan kaksi kuvanveistäjää: pitkän ja merkittävän uran tehneen Anneli Sipiläisen, ja lupaavan nuorempaa polvea edustavan Liisa Hilasvuoren. Stipendinäyttely luo vuoropuhelun eri sukupolvea edustavien tekijöiden ja näiden teosten välille.

Liisa Hilasvuori asettaa esille kaksi näyttämömäistä installaatiota, jotka ovat saaneet innoituksensa Englannin Kanaalin rannan maisemista. Ympäristöstä, jossa luonnon oma, ihmisestä piittaamaton aika on vahvasti läsnä. Havainnot rantavesien merieliöistä ja rantoja täplittävistä fossiileista, samoin kuin eroosion nakertamista rantatörmäistä toimivat inspiraationa Hilasvuoren teoksille: suurelle, vyöryävää maata kuvaavalle piirrosinstallaatiolle, ja keramiikasta toteutettavan merenrantaa ja merieliöiden yhdyskunnan kansoittamaa laituria kuvaavalle installaatiolle, jonka tekniikka on Hilasvuorelle uusi. Hienovaraisesti teos ottaa myös kantaa ympäristön tilaan: kuka olisi löytämässä ja nimeämässä merieliöt, kun ne olisivat fossiloituneet?

Liisa Hilasvuori työskentelee useiden eri tekniikoiden parissa, ja hänen teoksensa levittäytyvät usein tilaan. Merkittävää on ihmisen mittakaava, Hilasvuorelle tärkeää on se, että katsoja voi oleskella ja liikkua tilassa. Hilasvuori inspiroituu usein luonnon muodoista ja arkipäivän havainnoista, jotka jalostuvat taiteilijan mielessä ja käsissä hiljalleen uudestaan teoksiksi. Taide onkin yksi ratkaisuyritys siihen, miten näyttää oma katsomisen tapa; kuvata se johonkin materiaaliin. Hilasvuorelle tyypillistä on myös työskentelyn hitaus ja kokeilevuus. Työt eivät synny nopeasti, vaan pohdinnan ja monenlaisten materiaalikokeilujen seurauksena.

Anneli Sipiläisen työskentelyä hallitsevat kaksi kuvanveistolle keskeistä materiaalia: pronssi ja puu. Häntä kiinnostaa elämän vastakohtaisuus: turvallinen arki ja sen näennäinen vahvuus, mutta toisaalta kaiken odottamaton hauraus. Sipiläisen teoksissa kohtaavat usein pyhä ja arkinen, ja niistä välittyy suuri kunnioitus luontoa kohtaan. Duo-näyttelyssä nähtävissä teoksissa Sipiläinen pyrkii kuvaamaan inhimillisyyttä, eläimellisyyttäkin. Keskeistä Sipiläisen kerronnalle on se, että tämä pyrkii kuvaamaan jotain, jonka ajan ja tilanteen avulla voi näyttää.

Liisa Hilasvuoren ja Anneli Sipiläisen työskentelyä yhdistää mm. tapa käsitellä materiaalia ja lähestyä tilaa. Kutsumalla näyttelyyn kaksi uransa eri vaiheissa olevaa kuvanveistäjää, Suomen Kuvanveistäjäliitto haluaa luoda mahdollisuuden sukupolvien kohtaamiselle ja dialogille, ja tarjota tilaisuuden tutkia, mitä taiteilijat yhteistyön myötä voisivat saada toisiltaan. Molemmat taiteilijat valmistavat näyttelyyn uusia teoksia, ja tätä varten heille on myönnetty työskentelystipendit S. Vuorion rahastosta ja näyttelyn kuluihin apuraha Ida ja Johannes Haapasalon rahastosta. Molemmat rahastot ovat Suomen Kuvanveistäjäliiton nimikkorahastoja.

Liisa Hilasvuori (s. 1981) on valmistunut kuvataiteilijaksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2010. Taiteilijana häntä kiinnostaa taideteoksen oma tila, johon kokija voi osallistua astumalla sen sisälle. Liisa Hilasvuori on myös kuvanveistäjänaisista koostuvan Piirakkakerho-taiteilijaryhmän jäsen.

Anneli Sipiläinen (s. 1940) kuuluu maamme keskeisiin kuvanveistäjiin. Sipiläinen on valmistunut Suomen Taideakatemiasta vuonna 1971, ja pitänyt tämän jälkeen lukuisia yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut moniin ryhmänäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Sipiläisen teoksia on monissa merkittävissä koti- ja ulkomaisissa kokoelmissa, ja lukuisien opetustehtävien myötä hänellä on ollut merkittävä rooli myös uusien kuvanveistäjäsukupolvien kouluttamisessa.